No niin, toinen luku on valmis luettavaksenne! Toivottavasti kommentoitte // wolf!

Rakkaat lukiat, saanen esitellä, Belladonnapoukama!

Tyttärensä Nikitan syntymän kunniaksi Jonin tahtoi ostaa kihlatulleen talon. Voih, kertokaa minulle mistä tuollaisia miehiä saa! Kuvia en talosta saanut, siinä sisustustohinassa ne jäivät ottamatta. Aluksi esittelyn saa...

...eteinen! Edullinen nojatuoli oli Anyasta värin puolesta niin mainio, että se piti lätkäistä heti ulko-oven lähettyville. Huomaa ihana spagetin värinen seinämaali.

Mikäli eteisestä katsotaan vasemmalle, näkyy ihastuttava ruokailuhuone. Huonekaluja on alussa hiukan liian vähän, en pidä avarista huoneista. Anya kävi vetämässä Jonin kanssa juuri ennen huoneen kuvausta chili con carnet, se selittää lautaset.

Oikealle katsottaessa avautuu kyyhkyläistemme makuuhuone: Tietenkin sänky...

..sekä pukeutumishuone, jossa on pajon tilaa vaatteille.

Makuuhuoneesta matka jatkuu kylpyhuoneeseen, joka tällä kertaa sisustettiin ensimmäisenä. Anya valitsi seinämaalin ja Joni valitsi huonekalut. Kaunista yhteistyötä :)

Anya tahtoo vielä esitellä keittiön, minkä hän sai sisustaa mielensä mukaan. Joni sai töistä 30 000 § extraa, joten siinäpä sisustamista.

Lastenhuone laitettiin tietenkin lapsekkaaksi ja uupunut, inisevä Nikita päästettiin nukkumaan. 

Kuukahdappa nyt siitä, kun sitä halusit.

Joni ja Anya päättivät hankkia kasvimaan, jotta saisivat aamupalaksi leipänsä päälle tuoretta salaatti. Ikävä kyllä sinne istutetut kasviksen olivat sen verran hidasta sorttia, että vuoden viljelemisen jälkeen ei vieläkään pystytty korjaamaan satoa. Bugi kenties?

Koska massia oli suoraan sanottuna vähän liikaa minun makuuni ja talossa paljon putsattavaa, päätettiin palkata hovimestari. Siivous hoituikin näppärästi, mutta herralla oli tapana jämähtää seisoskelemaan viideksi tunniksi paikalleen nyppimään vaatteistaan pölyjä. Palkka tietenkin juoksi ja sen seurauksena rahaa katosikin läjäpäin kukkarosta.

IRTI! IRTI SIITÄ VAUVASTA! Menee hermot tuohon pakkosyöttöön ja siihen, kun ei ruokimisen jälkeen jakseta kiikuttaa penskaa takaisin kehtoon.

Pai pai Hovimestari-setä, sinut korvattiin sisäköllä sekä puutarhurilla. Yh, mikä herutus asento. Pikkuiset, sulkekaa silmänne, olkaa hyvä.

Joni oli hyvä isä sekä ennen kaikkea hyvä puoliso, kun jaksoi öisin hoitaa Nikitaa vaimonsa puolesta.

Aamupalaa sekä hiukan posetusta.

Jihuu, aika kasvaa!

Nikitasta kasvoi sievä tylleröinen, eikö? Anyan osti pikku prinsessallemme suloisen mekon sekä leikkaisi hiukset symmetrisesti. 10 pistettä sille, joka tunnistaa, kenellä julkimolla on (ollut) tuollainen letti!

-Kulta. mitä sinä tahtoisit välipalaksi?
Ei vastausta. 

Koko taaperoaikanansa Nikita ei puhunut. Puhuminen tuotti jotenkin... vaikeuksia.

Kävelyn hän tosin oppi nopeasti. Erikoinen lapsi.

-Nikita, sano äiti!

Mutta kasvettuaan Nikita alkoi puhua. Onneksi, sillä Anya syytti itseän lapsensa puhumattomuudesta ja ties mitä olisi tehnyt vielä itselleen. No, puhumista juhlittiin tässä perheessä ja Nkita vietiin palkinnoksi shoppailureissulle ostarille, mistä löydettiinkin nätti punainen hamonen sekä Ikean huonekaluja.

Ihka ekaa kertaa ihka uudessa huoneessa.

Samaan aikaan alkoi mamman massu pyöristymään ja Nikita iloitsi kuullessaan saavansa pikkusisaren.

 

Seuraavaksi listaan asioita, joita ei kannata tehdä, jos sattuu olemaan Joni:

1. Älä flirttaile rouva Kurjenkaulalle, vaikka hän muistattaisikin omaa vaimoasi.

2. Älä anna vaimollesi kotiavainta, sillä todennäköisesti hän lukitsee sinut ulos.

3. Älä suutele vaimoasi liian innokkaasti, sillä saatat murtaa hänen nenänsä.

4. Älä osta uutta parfyymia, sillä vaimosi saattaa huumaantua.

5. Älä mene suihkuu vaimosi jälkeen, sillä hän käyttää luultavasti kaiken lämpimän veden.

6. Älä hanki lapsia, sillä keskellä yötä saat herätä vaimosi parkunaan. 

 

Siinä oli päivän opetustuokio. Toivottavasti opitte jotain, lapset.

Ui, siinäpä lutuinen poikavauva. Jonin risti hänet välittömästi Nickyksi.

-Tiedätkö mitä Nikita, Anya kysäisi tyttäreltään Nickyn synnyttyä.

-Mä saan oman huoneen vai mitä? Kiitos äippä!

-Eh tuota, en minä nyt ihan sitä...

Yhteishuone.

Ja ihania vaippatuoksuja.

Nicky kasvoikin huimaa vaihtia taaperoksi. Anteeksi ettei minulla ole tästä välistä kuvia, vauva aika on jotenkin... tylsä?

-Nicky, laulappas äidille jokin laulu, Anya pyysi aamuisen jumppatuokion päätteeksi.

-Atikkalan atikkalan puitet lattaat puitet lattaat puitet lattaat on nii uonoja kuukeemaan!

Nickyn suloisia piirroksia. Hän on muuten epätavallisen älykäs, oppi kaikki taitonsa todella nopeasti.

Äiti opetti aakkoset ja isi vessatouhut.

Mutta joskus sitä hermostui odottamiseen. Voi, niin suloinen kiukkuisenakin!

-Nicky, Nikita tuijotti tätä kauniilla, suurilla silmillään. -"Tiiäks mitä?"
-No mitä itotitko?

-Sitten kun musta tulee teini, musta tulee tosi iso ja sitten mä saan ikioman huoneen eikä me enää nukuta samassa huoneessa.
Nickyn säpsähti: -"Mutta kuka titten talkistaa onko mun tänkyn alla möököjä?"

-Ei kukaan! Ne syö sut! Ja musta tulee teini jo huomenna!

-Möököt työ mut, Nicky kuiskasi itsekseen Nikitan lähdettyä. Hui kamalaa.

Viimeinen kuva Nickyn vauva-ajoista. Lapset kasvaa nopeasti, simvauvat liian nopeasti.

Nikitan ja Nickyn yhteispirskeet! Vuhuu! *bilettää yksinään koneen ääressä* Kumpikaan ei valitettavasti tule saamaan omaa huonetta.

Tälläinen teinitär kuoriutui Nikitasta.

Ja Nickystä söpöäkin söpömpi rusinapulla. Uih, miten suloinen. *odottaa teiniaikaa* Isukki antoi syndelahjaksi  upouudet lego-palikat ja Nicky ryntäsi heti avaamaan pakettinsa.

-Äiti, miks mä en saa mitään synttärilahjaa?
-Ai niin, siitä minun pitikin sanoa. Tule, mennään ulos...

Ikioma hevonen! Nikita oli niin innoissaan, ettei malttanut läksyjäkään tehdä. On se niin hienoa kun isä on pormestari...

Seuraavana aamuna heppa oli kovassa käytössä. Nikita tietysti lukitsi portit, jottei kukaan muu ratsastaisi Dollyllä. Hevosellaan siis.

Nikitalla teiniys toi mukanaan muutakin kuin vastuuntuntoa sekä kypsyyttä.

Nimittäin pojat.

Ja yöjuoksut. Nikita, sinuna en olisi heittänyt sitä tiiliskiveä sen kaljakaupan ikkunaan.

Hän kävi myös satunnaisesti yökerhoissa.

Yöh, tuolla punafledaisella papalla ei taida olla ihan kaikki kotona, kun vokottelee itseään kolme kertaa nuorempaa pimua.

Häivy siitä!

Ja vielä hiippailee iltaisin postilaatikon luona! Onneksi se kaatoi vain roskiksen, pelkäsin pahempaa.

 

Sitten Nickyyn...

Aamuista kivaa ennen kun bussi tulee :O)

Keskiarvo kybä :DD Meidän pikku hikipinko :)

-Musta tulee isona kummitus, jotta voin syödä sut!
(Jotain lapsuustraumoja hirviöistä kenties...?)

-Isi, sun tekemistä pannakakuista puuttuu sokeri.

 

Aika kuitenkin kului ja pian saapui päivä, jona Nickyn oli määrä kasvaa teiniksi.

-Kulta, kummasta teemme imperiumimme perijän? Kummatkin ovat omalla tavallaan... no, sopivia tähän tehtävään.

Sitä sitten vielä mietittiin iltaan asti.

*armotonta odotusta*

Nickystä kasvoi komea nuorukainen, taidanpa tehdä hänestä todellisen fruittarin, sillä tuollainen ulkonäkö oikein huutaa sitä...

Joten, rakkaat lukijat: Kummassa on ainesta perilliseksi?

... Nikitassa...

...vai Nickyssä? Toivottavasti kerrot mielipiteesi!