Ensimmäinen luku! Ihihii! Tässä ei oikein kunnolla pääse vielä irrottelemaan :DDD

Tämä tytteli tässä on Anya Purple. Sukunsa silmäterä, joka muutti Belladonnapoukaman huonomaineisimmalle asuinalueelle. Mitäs omisti pihit vanhemmat.

Anyaa alkoi lapsettamaan kovasti, joten hän kirmasi innoissaan keinuun ja otti kunnon vauhdit. Toivon todella, että tuo ei periydy.

Anya kuittasi nimensä listaan ja sai näi itsellensä asunnon. Huimat 2 huonetta ja keittiö! Anyan kysellessä menovinkkejä talkkari suositteli Stadia. Sinne siis!

Niinpä Anya lähti. Onnea miesten kalastukseen tyttönen!

Ravintolaan saavuttuaan (nimi ei jäänyt päähän), neitokaisemme valitsi ikkunapaikan ja tiiraili kaksilahkeisia ehkä jopa liiankin innokkaasti. Vastaan tuli muun muassa tälläinen yrmeli, joka ei perfektionistillemme kelvannut.

Mainio Pohja? Mainio Pohja?!? Kuka näitä nimiä oikein eeaalle suomentelee...

No mutta! Löytyihän sitä joku tuleva isäkandidaatti. Valitettavasti tunteet eivät olleet molemminpuoleiset. Sääli.

Ärhäkkä tarjoilija tuli pelottelemaan Anyaa ja varoitti, että ellei hän pian tilaa ruokaa, he kutsuvat poliisit. Anya otti vinkistä vaarin ja tilasi superkaloritonta salaattia.

Juuri Anyan poistuessa ravintolasta hän tapasi sen oikean. Ulkonäkö oli nam, mutta tuo tyyli... ygh. Tuossa miekkosessa olisi trimmattavaa muutakin kuin nuo kulmakarvat.

-Näytänksmä susta hyvältä? Anya kysyi rohkeasti. Mitäs sitä turhia kiertelemään.

-Joo, mies vastasi ja kertoi nimeksensä Jorin. Tai Jonin. Joku muukin näyttää olevan kiinnostuneen Anyasta... Yh.

Aika tuntui kiitävän ja äkkiä sitä vietettiinkin herkkää hetkeä Anyan talon lähistöllä.

-Älä mene, Anya kuiskasi söpösti.

No eihän sitä minnekkään menty. Moni olisi tähän kohtaan varmasti arvellut jotain kaksimielisempää, mutta ei, Anya on siveelline n ihminen. Hän tahtoi vain stailata urhonsa kuontalon paremmaksi ja viskasi nuo kaameat lasit veks . Lopputulos oli minusta loistava.

-Minusta sinä kyllä voisit lähteä nyt. Meidän ei ole hyvä tavata klo 21.00 jälkeen, jottei kukaan ajattele miestä mitään säädytöntä, Anyan muistutti. Anya hei, sinustahan voisi tulla rouva Kurjenkaulan bestis, kun teillä on niin samantapaiset ajattelutavat.

Voih, Anya on niin suloinen nukkuessaan. Jotenkin pidän noista pisamista.

Anyan simmuessa voisin hieman esitellä taloa. Aluksi karmea vessa, jonka sisustamiseen jäi pyöreät 0 §.

Ja sitten makuuhuone/olohuone. Tämä kuva on otettu päivällä, juuri asunnon ostamisen jälkeen. Se selittää siisteyden.

No, Anyan ja sen-tuntemattoman-kaiffarin suhde kukoisti ja nopeammin kuin he huomasivatkaan, he olivat muuttaneet yhteen. Ja romantiikka kukoisti jälleen, en kyllä tiedä, että mikseivät he vaivautuneet kävelemään sisälle kuhertelemaan.

Kaiken kukkuraksi hempeilevän päivän jälkeen Anya päätti kosiskella ja hyvinhän siinä kävi. Kihloissa sitä ollaan, että juup.

Joni oli ostanut itselleen kihlajaislahjaksi uudet kuteet. Siinä hän poseeraa hienosti.

-Hei Joni, peili on toisella puolella...

-Kappas, en huomannutkaan..., hän murahti.  Niinpä tietysti.

Taisi olla tuo suutelu hieman liikaa Anyalle. Laattahan siinä lensi, ensi kerralla kannattaa hieman harkita tuota pusuttelua.

Anyan mennessä töihin, tuppaantui heidän kotiinsa aina kaikenlaisia kummallisia hiippareita. Itseään he kutsuivat naapureiksi ja änkesivät sisälle aina kun mahdollista. Catfightejakin syntyi. 

Jonin ammatti taas oli kaikille mysteeri. No, sekin selvisi. Joni oli nimittäin kaupungin pormestari. 

Pormestarin vaimo, nääs.

Anyan vatsakin alkoi pyöristyä siihen malliin, että taisi olla raskaana. Tätä kukaan ei mitenkään voinut osata odottaan...

Äitiysvapaapäivillään Anya tahtoi maalata. Tarvitseehan niitä luovuuspisteitä, jos tahtoo kirjailijaksi. Rakastan tuota silhuettia!

Tuo on jotenkin niin... suloista :)

Aww...

Yhtenä päivä kuitenkin:

-Joni, minua heikottaa!

-Kulta, ehkä sinun tulisi levätä.
-No ei kyllä kesken synnytyksen!
Se olikin tällä kertaa aika kivuton. Ja nopea.  Isä seuraa aitiopaikalta.

Oih, miten lutunen vauveli!

-Isin oma pikku tytteli!

Nimeksi annettiin siis Nikita. Olisin toivonut tuota Jonin ihanaa tummaa ihoa. No, ehkä seuraavassa mukulassa.

 

Tähän loppuu ensimmäinen osa. Anteeksi, se on kovin lyhyt, mutta en jaksa jaaritella turhuuksia Anyan mies-seikkailuista. Oikeastaan niitä ei juurikaan ole. No, ensi osaan lisää pituutta sekä hauskuutta. Nyt oli vähän kuivahkoja vitsejä :DD

 

//wolf! (Kommentoithan?)